Riittävän hyvä vanhemmuus
Luimme artikkelin, jossa kehotetaan vanhempia unohtamaan täydellisen vanhemmuuden myytti.
Perheterapeutti Irene Kristeri on määritellyt kirjassaan vahvaan vanhemmuuteen, mitä riittävä vanhemmuus on hänen mielestään.
Samassa kirjassa hän määrittelee, milloin vanhemmuus on riittämätön.
Kristerin viesti vanhemmille kirjassa on, että omaa äitiyttä ja isyyttä voi muokata.
Kristerin mielestä jotta pystyisi olla lapselleen riittävän hyvä vanhempi, on ensin kohdattava omat kipeät lähtökohdat.
Hyvään vanhemmuuteen artikkelin mukaan kuuluvat mm:
läsnäolo itselle ja sitä kautta lapselle.
Omien tarpeiden, ajatuksien ja ajatuksien ohjaaminen.
Ongelmien puheeksi ottaminen
Lohduttaminen suruissa ja pettymyksissä.
Avun pyytäminen ja antaminen.
Riittämättömään vanhemmuuteen taas:
Vieraantuneisuus omasta itsestään ja sitä kautta myös lapsesta.
Muiden vaatimusten ja odotusten suorittamista toisille.
Ei näe, eikä huomaa asioita.
Ei puhu ongelmista ja toivotaan ongelmien loppuvan.
On muistettava, että rehellisyys tuo läheisyyttä perheelle, toisin kuin asioiden piilottelu.
Mikäli perheessä on riittämätöntä vanhemmuutta:
Vanhemmat eivät tunnista tapahtumien nostattamia tunteita, koska niitä ei ole olemassa.
Lapselle kehittyy epäluottamusta ja turvattomuutta, kun hänen tarpeisiinsa ei vastata.
Lapsi jää tunteiden kanssa yksin ja kätkee ne sisäänsä, tällaiset asiat pakottavat hänet etsimään oman roolinsa ja selviytymiskeinonsa.
Lähde: Irene Kristeri (2002). Vahvaan vanhemmuuteen. Kirjapaja.
Meidän mielestämme aihe on tärkeä, sillä meidän tehtävä on tukea sekä vanhempia, että vanhemmuutta ja totta kai myös lasta päiväkodissa.
Haluamme molemmat olla helposti lähestyttäviä kasvattajia, sekä sellaisia joille on helppo puhua myös vaikeimmistakin asioista, mikäli tällaiseen on tarvetta.
Artikkelissa on mielestämme paljon hyviä esimerkkejä, jotka vaikuttavat perheen arkeen hyvällä tai huonolla tavalla. Haluamme kuitenkin sanoa, että jokainen vanhempi on hyvä lapselleen juuri sellaisenaan.
.
Kommentit
Lähetä kommentti